Neuvostoliiton 13. armeija
Neuvostoliiton 13. armeija oli Neuvostoliiton puna-armeijan sotatoimiyhtymä, joka perustettiin ensimmäisen kerran jo Venäjän sisällissodan aikana, ja se perustettiin uudelleen kesällä 1941. Yhtymän perinteitä jatkaa Ukrainan XIII armeijakunta.
Talvisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puna-armeijan yhtymien komentajia vaihdettiin perustettaessa Luoteen rintama, jonka komentajaksi nimitettiin 1. luokan armeijankomentaja Semjon Timošenko. Samassa yhteydessä Karjalankannaksella toiminut 7. armeija jaettiin kahtia joukkojen suuren määrän vuoksi. 7. armeija jatkoi Länsi-Kannaksella, ja Itä-Kannakselle perustettiin 4. joulukuuta 1939 uusi 7. armeijan oikea ryhmä tai Grendalin operaatioryhmä, jonka komentajaksi määrättiin suomalaissyntyinen armeijakunnankomentaja Vladimir D. Grendal (aik. Wladimir Gröndahl). Ryhmään kuuluivat 49. ja 150. jalkaväkidivisioona. Ryhmä oli Taipaleenjoella 4.-25. joulukuuta, ja se nimettiin 26. joulukuuta Stavkan (Pääsotaneuvosto) antamalla käskyllä numero 0691 13. armeijaksi, jonka komennossa oli 2. luokan armeijankomentajaksi ylennetty Grendal. Grendal sai 13. armeijan komentoonsa 7. tammikuuta 1940. Se koostui kolmesta armeijakunnasta eli yhdeksästä divisioonasta. Armeijakunnat olivat 3., 15. ja 23. jalkaväkiarmeijakunta. Lisäksi sille oli alistettu vielä yhdeksän kenttätykistörykmenttiä, kaksi patteristoa, panssarivaunuprikaati, kaksi erillistä panssarivaunupataljoonaa, ratsuväkirykmentti ja viisi lentorykmenttiä. Armeijaan oli liitetty 4., 49., 150. ja 142. jalkaväkidivisioonat, 116. haupitsirykmentti, 311. kanuunarykmentti, 39. erillinen panssariprikaati ja 204. panssaripataljoona. Grendalin 13. armeijan kokoonpano osoitti, että se oli tarkoitettu läpimurtotaistelua varten, kuten 7. armeijakin. Neuvostoliiton 13. armeija operoi Muolaanjärven pohjoispuolella.[1][2][3]
Läpimurtoalueeksi 7. ja 13. armeijalle vahvistettiin 3. helmikuuta 1940 pidetyssä ylimmän sodanjohdon neuvottelussa 40 kilometrin levyinen vyöhyke Muolaanjärven viereisiltä sivustoilta. Etelässä läpimurtoalue ulottui Karhulan kylään ja pohjoisessa Vuokseen. Yleishyökkäys alkoi aamulla 11. helmikuuta 1940 voimakkaalla tykistövalmistelulla. Grendahlin johtama 13. armeija keskitti omalla lohkollaan läpimurtokohtaan viisi jalkaväkidivisioonaa, kuusi tykistörykmenttiä ja yhden panssariprikaatin. Panssarijoukot ja jalkaväki aloittivat rynnäkön kello 12. Tavoitteena oli linja Antrea–Käkisalmi.[4]
Grendal komennettiin uusiin tehtäviin 3. maaliskuuta 1940 alkaen, ja hänen seuraajakseen 13. armeijan komentajaksi tuli Filipp Aleksejevitš Parusinov.[4] Armeija lakkautettiin 26. maaliskuuta annetun käskyn mukaisesti 5. huhtikuuta 1940.
Uusi 13. armeija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armeija perustettiin kesäkuussa 1941 läntisen erityissotilaspiirin alueella, jolloin siihen liitettiin erilaisia yhtymiä. Perustamisen ollessa vielä kesken hyökkäsi Saksa Neuvostoliittoon ja armeijaan kuului yksi jalkaväkiarmeijakunta sekä yksi erillinen jalkaväkidivisioona. Armeija osallistui Minskin, Smolenskin, Orjolin ja Brjanskin taisteluihin. Vuonna 1943 se osallistui Kurskin taisteluun sekä Dneprin varren taisteluihin. Seuraavana vuonna armeija eteni Puolaan ja edelleen Berliiniin.
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 2. luokan armeijankomentajaksi Vladimir Davydovitš Grendal 26. joulukuuta 1939 – 2. maaliskuuta 1940
- Filipp Aleksejevitš Parusinov 3. maaliskuuta 1940 –
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Itsenäisyyden puolustajat, Talvisota, s. 29, 59 (teksti Juri Kilin)
- ↑ Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 395. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5
- ↑ Salomaa s. 394.
- 1 2 Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 397-398. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5