Sulkavan suursoutujen noin 2 100 soutajaa ja tuhannet katsojat herättävät reilun 2 300 asukkaan kunnan eloon.
Kaveriporukan ympärille muodostunut joukkue Vilan Melauttajat starttasi perjantain iltasoutuun kello 15. Mukana oli myös ensikertalaisia, mutta valmistautumisesta ei ole kapteeni Walter Ilanderin mukaan otettu paineita.
– Lajitreenaaminen on meidän mielestä pois itse suorituksesta, ja siksi olemme lähinnä treenanneet penkkipunnerrusta ja humpan askelia.
Ensikertalainen tiimikaveri Sakari Saarela kiittelee kapteeninsa antamia ohjeita.
– Paljon on tullut tietoa, josta osa on mennyt varmasti kovaa ohi, mutta kyllä mielessä on hyviä vinkkejä. Nesteytys on A ja O.
Niin ikään ensikertalainen Markus Pruukka lähti Turusta mukaan sen kummempia miettimättä, vaikka laji ei ole ollenkaan tuttu.
– Kun Walter kysyi, lähdenkö mukaan, en tehnyt mitään taustatutkimusta. Sanoin suoraan, että lähden, Pruukka kertoo.
Joukkue lähtee koitokseen rennolla otteella, mutta ei ilman tavoitteita.
– Odotamme kovia päänahkoja, eli hyviä ohituksia kilpakumppaneista. Odotan myös sitä maalintulon fiilistä, että on voitettu itsemme, tamperelainen Ilander sanoo.
– Toivottavasti fyysinen kunto riittää, että pystyy huomenna vielä humputtelemaan, Turusta kotoisin oleva Saarela toteaa.
Partalansaaren ympäri kiertävien 60 kilometrin kuningasmatkojen lähdöt tapahtuvat Hakovirran sillan kupeesta. Perjantain iltasoutu toimi myös kirkkoveneiden pitkän matkan SM-lähtönä. Retkisoutujen ja elämysreittien lähtöpaikka on soutustadion Sulkavan keskustassa.
Nelipäiväisen Sulkavan suursoutujen osallistujamäärä on hienoisessa nousussa. Viisi vuotta sitten koronatauon jälkeen suursoutujen osallistujamäärä oli alimmillaan noin 1 600 soutajalla.
Vuodesta 1968 lähtien järjestetyn Sulkavan suursoutujen ennätysvuosi oli 2003, jolloin tapahtumaan osallistui yli 10 200 soutajaa.
Matala vesi pakottaa muuttamaan elämysreittejä
Suursoutujen kilpailuohjelmaa uudistettiin viime vuonna kahdella elämysreitillä, joilla päätarkoitus ei ole kilpailu vaan luonto ja liikkumisen ilo. Niiden suosio on nousussa ja siksi tänä vuonna ohjelmaan on lisätty myös uusi 35 kilometrin elämysreitti.
Viime vuonna 25 kilometrin elämysreitillä sattui pari pohjakosketusta matalan veden takia. Elämysreitit eivät ole laivaväylillä, ja reitiltä löytyi kiviä, joita ei ollut kenenkään kartoissa. Pohjakosketuksissa ei käynyt pahasti, ja veneet pysyivät soutukuntoisina maaliin asti.
Sulkavan suursouduissa jokapaikanhöylänä ja kilpailunjohtajana toimiva Heikki Joskitt kertoo, että tänä vuonna matala vesi on aiheuttanut reittimuutoksia elämysreiteillä, jotka menevät Vekaransalmesta Savonlinnan suuntaan.
– Siellä on jouduttu muuttamaan reittiä lähes kilometrillä, koska yhden matalikon päällä on vain noin neljäkymmentä senttiä vettä. Kirkkoveneen syväys on lähes 40 senttimetriä, joten riskit ovat ilmeiset.
Joskitt muistuttaa, että reittikarttaan tutustuminen on kaikkein tärkeintä. Se jaetaan kaikille kirkkoveneporukoille, ja pienvenesoutajat saavat sen netistä.
– Jos pysyy poijuin merkityllä reitillä, niin kalustonkin pitäisi pysyä ehjänä, hän sanoo.
Heikki Joskitt kehottaa joukkueita myös harjoittelemaan sitä, kuinka kirkkoveneen saa täydessä vauhdissa pysähtymään.
Kilpakirkkovene vaatii soutajaltaan nopeutta, lujuutta ja hyvää ergonomiaa. Hankalassa soutuasennossa teho jää alhaiseksi.
– Kirkkoveneellä nopeimmatkin kierrokset ovat vähän alle neljä tuntia. Jos soutaja on neljä tuntia ikävässä asennossa, niin huonosti käy, Joskitt sanoo.
Tänä vuonna 60 vuotta täyttänyt Joskitt osallistuu vaimonsa kanssa yli 50-vuotiaiden sekavuorosoutuun.
– Nuorempana olen kilpaillut yksiköllä verenmaku suussa ja harjoitellut enimmillään 900 tuntia vuodessa.